Lauantaina haimme Pyryn Munkkilasta. Matka alkoi haasteellisesti, oli kamalan liukasta ja asuntoautomme liukui ekassa ylämäessä. Mielessä kävi jo että pitääkö tässä lähteä vaihtamaan autoa. Paimioon päästyämme meitä kohtasi kävelyllä oleva sekalainen seurakunta: Pyryn kasvattaja oli tyttärineen ulkoiluttamassa Tyttiä (iso landsdeer) Ruska-emoa, sekä kahta vuohta Helgaa ja Olgaa. Lystikäs sakki totta tosiaan.
Kotimatkalle lähdimme illansuuussa. Saimme evästykseksi koiranpapanoiden lisäksi lääkärintodistuksen ja muutaman liuskan hyväksi havaittuja koirankasvatusohjeita. Pyry nukkui melkein koko matkan Pojan päällä, sivussa ja vieressä. Taisi pentunen kaivata läheisyyttä Hämeenlinnan lähelllä pidimme pienen tauon ja koira pääsi pisulle.
Kotona Saimilassa meitä odotti Elisabeth-kissa, joka ei ainakaan näin aluksi kiinnittänyt mitään huomiota uuteen tulokkaaseen. Pyry pisti leikit heti pystyyn ja tälle ahmatille maistui myös kasvattajan antamat papanat. Mies toi alakerrasta patjan ja nukkui pennun vieressä. Aamulla kysyin, että miten meni yö.Vuorotellen tunti nukuttiin ja tunti leikittiin sanoi Mies. Tänään päivällä Pyry onkin ollut tapansa mukaan touhukas ja puuhakas. Voi sitä pienen koiran intoa! Söimme päiväruuaksi porokeittoa ja annoin sitä Pyrylle. Sepä oli koirasta taivaan mannaa. Pyry nuoli lautasen moneen kertaan. Iltaruuaksi tein hirvipaistia ja kyllä sekin maistui. Tätä kun kirjoitan niin näen koneen yli olohuoneeseen: siellä ovat unosilla sekä Mies että koira. Aika mukavaa elämää.
Paimion perheelle kiitos pienen pennun hyvästä kasvatuksesta. Meillä oli onnea kun saimme näin hienon koiran. Laitan tänne blogiin kuviakin, mutta nyt menen saunan lämmitykseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti